Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Virkamies ymmärtää viljelijöiden ahdinkoa

Serenjen piirikunnan maataloustarkastaja Vitalis Mulengan mukaan Sambian hallitus on yrittänyt parantaa pienviljelijöiden hyvinvointia eri keinoin. Rahan puutteen lisäksi haasteena on ollut riittämätön toimeenpano.
Maataloustarkastaja Vitalis Mulenga tarkastelee mallipellon taimia maanviljelykoulutuskeskuksessa.
GLM Sambia

Serenjen piirikunnan maataloustarkastaja Vitalis Mulenga tietää, että markkinoille pääsy on hyvin vaikeaa pienviljelijöille. Usein viljelijät ovat riippuvaisia välittäjistä, jotka voivat kontrolloida hintaa. Maaseudun huono infrastruktuuri vaikeuttaa viljan myynniin lisäksi maatalouspalvelujen toimittamista kyliin.

Viljelytuotteiden varastointi on myös ongelma. Maanviljelijöillä ei ole tehokkaita varastointikäytäntöjä tai -tiloja, joilla he voisivat säännellä kulutusta ja säästää satoa myytäväksi silloin, kun hinnat paranevat.

Mulengan mukaan on tärkeää kehittää viljelijöiden kaupankäyntitaitoja. Vahvat osuuskunnat takaisivat paremman neuvotteluaseman. Hallitus on rohkaissut maanviljelijöitä perustamaan osuuskuntia markkinointikanaviksi, mutta ne eivät kuitenkaan vielä toimi kuten pitäisi. Suurin osa viljelijöistä näkee ne yksinomaan kanavina edullisten lannoitteiden saamiseksi sen sijaan, että ne nähtäisiin monipuolisina maatalouskaupan kanavina.

Maatalouspolitiikan rajut muutokset

Maatalouspolitiikka on muuttunut Sambiassa useita kertoja itsenäistymisen jälkeen. Maataloustarkastaja Mulengan mukaan siihen ovat vaikuttaneet väestönkasvu, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät sekä globaalit trendit ja vaikutteet.

Itsenäistymisen jälkeen hallitus kontrolloi tuotantotapoja, sadon varastointia ja markkinoita. Maatalousministeriö jakautui kahtia sato- ja osuuskuntasektoriin sekä karja- ja kalastussektoriin.

Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmien (SAP) vuoksi 1990-luvun alussa hallitus perui monia maataloustukia. Monet viljelijät joutuivat turvautumaan perinteiseen kaskeamiseen, kun heillä ei ollut varaa siemeniin ja lannoitteisiin.

Valtionyritysten yksityistäminen johti työttömyyteen. Monet työttömät lähtivät maaseudulle etsimään elinkeinoja ja ryhtyivät esimerkiksi tuottamaan puuhiiltä, mikä puolestaan verotti metsiä.

Hallitus vetäytyi myös maataloustuotteiden markkinoilta ja syöttämästä viljavarastoja. Yksityissektori nähtiin ideaalina ostajana viljatuotteille; hallitus keskittyi ainoastaan strategisiin ruokavarastoihin.

Tätä politiikkaa on kuitenkin muutettu, sillä yksityissektorin kautta markkinoille pääsevät ainoastaan viljelijät, jotka ovat helposti saavutettavissa. Nyt hallituksella onkin ohjelma, jolla tuetaan siemeniä, lannoitteita sekä sadon markkinointia.

Vitalis Mulenga myöntää, että viljelijät ovat yleensä pelkkiä poliittisten toimenpiteiden kohteita. Heitä ei konsultoida tarpeeksi politiikan valmisteluprosesseissa, vaikka he ovatkin avainasemassa. Toimenpiteitä kehittelevät yleensä teknokraatit ministeriöissä. Monet viljelijät maaseudulla, kuten Kundalumwanshyassa, eivät edes tiedä maatalouspolitiikan olemassaolosta.

Maanomistus ja metsät tärkeitä

Muun muassa lukutaidottomuudesta johtuen monet maaseudulla eivät ymmärrä maankäyttöön liittyviä lakeja. Yleensä ajatellaan, että maa kuuluu päällikölle ja ettei tavallisilla ihmisillä ole mitään laillista oikeutta maahan, joka annetaan heille perinteisen maanhallintamenettelyn kautta.

Uuden luonnosvaiheessa olevan maasäädöksen mukaan perinteisen maankäyttöoikeuden piirissä oleville ihmisille pitäisi antaa laillinen dokumentti heidän oikeudestaan hallitsemaansa maahan. Lisäksi luonnoksessa ehdotetaan, että 30 prosenttia saatavilla olevasta maasta varattaisiin naisille ja ryhmille, jolla on erityistarpeita. Ihmiset Kundalumwanshyan tapaisissa kylissä tarvitsevat lisätietoa maanomistuksesta.

Yhteisön tietotaitoa pitää lisätä myös metsätuotteiden kestävässä hyödyntämisessä, mikä voi olla olennaista pienviljelijöiden tilanteen parantamiseksi. Tarvitaan myös tukea muiden lisätulojen, kuten mehiläispesien pitämisen tai ruuan jalostamista kehittämiseksi.

Viljelytekniikat ja ilmastonmuutos

Vaihtoehtoiset tulonlähteet voisivat vähentää haitallista kaskeamista. Peltometsäviljelyllä on mahdollisuus lisätä viljelijän tuloja sekä säilyttää tuotannon perusta. Maataloustarkastajan Mulengan mukaan peltometsäviljelytekniikkaa ei ole vielä kehitetty tarpeeksi Sambiassa, eikä se ole saanut riittävää tukea hallitukselta. Viljelijät voivat itse edistää ja levittää eteenpäin peltometsäviljelyn kaltaisia menetelmiä, mutta he tarvitsevat siihen koulutusta hallitukselta tai kansalaisjärjestöiltä.

Hallituksen maatalousosasto tekee yhteistyötä YK:n maatalousjärjestön sekä Sambian kansallisen maanviljelijöiden liiton kanssa kestävän viljelyn edistämiseksi osana ilmastonmuutokseen sopeutumista. Matkailun, ympäristön ja luonnonvarojen ministeriö puolestaan haastaa järjestöjä ja muita toimijoita levittämään tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja löytämään mekanismeja sopeutumiselle, haittavaikutusten lieventämiselle ja rahoitukselle.

Lue myös

  • Peltometsäviljely vaatii paljon työvoimaa, mutta sen edut kyläläisille ovat selviä. Kaikki pellolta korjattava sato on tuottoa, tuotanto on hyvää vuodesta toiseen ilman ympäristöhaittoja ja perheiden toimeentulo on parantunut.
  • Sambiassa maalainsäädäntöä aloitettiin uudistamaan vuonna 2014. Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden muodostama liittouma ajaa perinteisten maanomistusoikeuksien virallistamista.
  • Sambian maatalouspolitiikassa olisi 2010-luvulle tultaessa paljon parantamisen varaa. Sellaisenaan politiikka sotkee valtion lannoitetukiohjelman ja viljavaraston toimintaa eikä maankäyttöä suunnitella kokonaisvaltaisesti.