Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Viljelijäkerhot muutosvoimana

Kundalumwanshyan viljelijöiden kerhot pyrkivät edistämään jäsentensä taloudellista hyvinvointia muun muassa kehittämällä viljelymenetelmiä. Kerhoilla on myös laajempaa merkitystä ihmisten sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen identiteetin muodostajana.
Klubeissa opitaan uusien viljelytekniikoiden ohella myös ruohonjuuritason demokraattista päätöksentekoa.
GLM Sambia

Sambiassa on tavallista, että maaseudulla naiset perustavat brittiläisen perinteen mukaan kerhon, jonka kautta he voivat toimia yhdessä elämäntilanteensa parantamiseksi ja saada ulkopuolista tukea. Sambialaisen ympäristöjärjestö Green Living Movementin (GLM) aloittaessa yhteistyön Kundalumwanshyan kylässä 2000-luvun vaihteessa siellä toimi muutama tällainen naisten ryhmä.

”Kun GLM alkoi työskennellä kylässä, päätettiin toimia kerhojen kautta. Yksittäisten viljelijöiden kanssa työskentely on vaikeaa ja kallista. Oli hyvä hyödyntää jo järjestäytyneitä toimijoita ja tavoittaa yhtäaikaisesti useita perheitä. Kerhot tekevät päätökset demokraattisesti ja ne mahdollistavat toimimisen poliittisten tai perinteisten järjestelmien rinnalla ilman raskasta byrokratiaa”, kertoo GLM Suomen perustajajäsen Leena Akatama. 

GLM kannusti naisten kerhoja keskittymään maanviljelyyn ja toivottamaan myös miehet tervetulleiksi mukaan toimintaan. 

Pienviljelijäkerhojen tärkein tehtävä on kokeilla uusia ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä viljelymenetelmiä kaskeamisen ja tehdaslannoitteista riippuvaisen viljelyn vaihtoehdoiksi. Kullakin ryhmällä on kokeilukenttänä pieni pelto ja taimitarha. Tarkoitus on, että menetelmien tultua tutuiksi viljelijät alkavat hyödyntää niitä myös omilla pelloillaan.

GLM on projekteissaan kouluttanut viljelijäkerhoja peltometsäviljelyssä, puutarha- ja hedelmätuotannossa sekä mehiläistenhoidossa, mutta myös markkinoinnissa, taloudenpidossa, johtajuus- ja vaikuttamistaidoissa sekä konfliktien ratkaisussa. 

Kerhojen vahvistuminen

Kun yhteistyö GLM-järjestön kanssa alkoi, pienviljelijäkerhojen jäsenmäärät nousivat nopeasti. Jäsenten määrä kuitenkin laski pian ja vakiintui vähitellen. Osa kyläläisistä kyllästyi ja lähti, kun kerhojen saama ulkopuolinen apu ei tarjonnutkaan jäsenilleen nopeita pikavoittoja. 

”Kun Kampemban naisten kerho perustettiin, jäseniä oli kuusi. Sitten jäsenmäärä nousi parhaimmillaan kahteenkymmeneen ja nyt meitä on kymmenen. Eronneet ovat muuttaneet pois kylästä, menneet naimisiin tai lopettaneet muuten vain”, kertoi eräs Kampemban ryhmän jäsen vuonna 2004.

Uusien viljelymenetelmien lisäksi kerholaiset saavat jäsenyydestä pientä materiaalista hyötyä. Kerhot myyvät ja vaihtavat peltojensa tuottoa ja hankkivat tilalle erilaisia perustarpeita. Osa sadosta pannaan olueksi ja myydään kylän juhlissa. Loput säästetään siemeniksi tai syödään ryhmien yhteisinä työpäivinä.

”Olen mukana viljelykerhossa, koska halusin parantaa elämääni. Halusin myös oppia lisää yrittäjyydestä ja johtajuudesta”, kertoo kundalumwanshyalainen Rachel Munsha. Kerhotoiminnan myötä hän on pystynyt ostamaan oman polkupyörän.

Kerhoilla on pienet jäsenmaksut ja kirjalliset säännöt esimerkiksi yhteisistä työpäivistä. Sääntöjen rikkomisesta annetaan yleensä sakkorangaistus. GLM-järjestön lisäksi kerhot ovat saaneet tukea myös sambialaiselta sosiaaliselta Comaco-yritykseltä (Community Markets for Conservation).

Perinteet ja uudet ideat kohtaavat

Viljelijäkerhojen tarkasteleminen yksinomaan taloudellisena toimintana on harhaanjohtavaa. Kerhoilla on myös laajempaa merkitystä ihmisten sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen identiteetin muodostajana.

”Ihmiset nauravat meille toisinaan ja sanovat, että tuhlaamme aikaamme kokouksiin”, kertoo eräs kerhon jäsen. Muutkin kyläläiset voivat halutessaan osallistua kerhojen käytännön työhön ja oppia sitä kautta uusia viljelytekniikoita. Usein kerholaiset näkevät itsensä kouluttajina ja esimerkkeinä muille, mutta joskus kerhoihin kuulumattomia syytetään siitä, etteivät he osallistu tarpeeksi yhteisön kehittämiseen.

Kundalumwanshyan viljelijäkerholaisten omassa kielenkäytössä ja toiminnassa ”perinteinen” ja ”moderni” ovat molemmat läsnä. Kestävän kehityksen ammattislangin lisäksi näkyvä ”uusia” asioita ovat järjestömaailman osallistamisperiaate sekä demokraattinen yksi mies ja yksi ääni -periaate. Toisin kuin alueen perinteisessä vallanjaossa, kerhoissa jokaisella on puhe- ja äänioikeus. Ainakin periaatteessa – ja monen kyläläisen mukaan myös käytännössä – nuoremmat voivat vastustaa vanhempiaan, vaimo voi olla asioista eri mieltä kuin miehensä ja vävy nousta appeaan vastaan.

Usein kerhot kuitenkin muokkautuvat esimerkiksi perhe- ja sukurakenteiden mukaisiksi tai pienviljelijä hakeutuu kerhoon, jonka jäsenistössä ei ole perinteen mukaisesti hänen yläpuolellaan olevia henkilöitä. Käytännössä saman perheen jäsenet voivat viljellä kahta peltoa, joista perheelle kuuluvaa hallitaan perinteisten auktoriteettien voimin, samalla kun vieressä olevaa kerhon peltoa hallinnoidaan demokraattisesti äänestämällä.

Varakkaammat aktiivisimpia jäseniä

Valtaosa kerhojen jäsenistä on naisia, mutta mukana on myös miesviljelijöitä. ”Osa kerhoista on naiskerhoja, joilla on miespuoliset 'suojelijat'. He auttavat naisia miesten töissä ja mahdollistavat joidenkin naisten osallistumisen kerhon toimintaan. Muuten jotkut aviomiehet eivät hyväksyisi vaimojensa osallistumista”, Leena Akatama kertoo. Miehet myös tarvittaessa sovittelevat naisten välisiä riitoja.

Varsin suuri osuus kerhojen jäsenistä on kylän paremmin toimeentulevia asukkaita. Heillä on varaa olla poissa omalta pellolta ja antaa osa työpanoksestaan yhteisiin ponnisteluihin. He uskaltavat myös ottaa riskejä uusien viljelymenetelmien suhteen.

Vuonna 2012 Kundalumwanshyassa toimii kuusi ryhmää: Chatuma, Kundalumwanshya Agroforestry, Kampemba, Kalilamanga, Kankufu and Ngalande. Jäsenmäärät vaihtelevat 5–30 henkilön välillä. Kyläiset haluaisivat perustaa uusia kerhoja, mutta GLM on kieltäytynyt antamasta niille tukea. ”Voimavaramme eivät riitä niin monen ryhmän auttamiseen", totetaa GLM:n aktiivi Emmanuel Mutamba.

Pari kertaa yksittäiset perheet ovat pyrkineet kaappaamaan kerhon voimakeinoin omaan hallintaansa, jolloin ne saisivat kerättyä taloudellisen hyödyn kokonaan itselleen. Näin kävi Kampemban naisten kerholle, kun se oli saanut hankittua öljynpuristimen GLM:n lainan turvin. Yksi perheistä alkoi savustaa muita perheitä pois kerhosta ja alkoi keskittyä pelkästään varainkeruuseen öljynpuristinta vuokraamalla. Tilanne parantui, kun GLM uhkasi lopettaa yhteistyön kerhon kanssa ja ottaa velaksi hankitun öljynpuristimen takaisin.

Perinteiset valtarakenteet voivat välillä vaikeuttaa kerhojen toimintaa. Jos kerhoissa on useita jäseniä esimerkiksi heimopäällikön neuvonantajan perheestä, GLM on varovainen kommenteissaan, jottei se riskeeraa omaa toimintaansa kylässä.

Lue myös

  • Jennifer Kunda on päämiehen tytär ja viiden lapsen äiti. Ison maatilan hoito ei ole ollut yksinhuoltajalle helppoa, vaikka Jennifer kuuluukin kylän parempiosaisiin asukkaisiin.
  • Ilmastonmuutos on vailla omaa termiä lalan tai bemban kielessä. Yhteinen ymmärrys löytyy ilmiötä kuvailemalla. Kyläläiset kertovat tuntevansa muutoksen ihollaan, pölyisenä ja polttavana.