Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Viljan markkinoinnin vaikeudet

Maataloustuotteiden myynti on Kundalumwanshyan asukkaille vaikeaa. Parhaan hinnan saisi Serenjen kaupungissa, mutta kuljetus sinne on kallista. Ylimääräinen sato joudutaan usein myymään kylissä kiertäville ostajille. Viljelijöiden neuvotteluaseman vahvistaminen markkinoilla parantaisi heidän toimeentuloaan.
Kyläläisten kannattaa tehdä yhteistyötä omien elinolojensa parantamiseksi.
GLM Sambia

Kundalumwanshyalaisten halutuin kauppakumppani ylimääräiselle sadolle on Sambian valtion ruokavarannoista vastaava viranomainen FRA (Food Reserve Agency). Virasto ostaa pienviljelijöiltä viljaa yksityisiä korkeammalla hinnalla.

Parhaan hinnan viljelijät saavat, jos he kuljettavat maissin valtion viljanostajille Serenjeen, jonne on matkaa 50 kilometriä suorinta, mutta huonokuntoista tietä pitkin. Toiseksi parhaan hinnan viljelijät saavat 20 kilometrin päässä Chibalessa. Kuljetuskustannukset vähentävät tuotteista saatavaa mahdollista voittoa eikä kaikilla ole voimavaroja tuotteiden kuljettamiseen Serenjeen asti.

Lähes kaikki kyläläiset mainitsevat hankkaluutena myös sen, että FRA suorittaa maksun viljasta kovin myöhään. Toistaiseksi FRA on ostanut vain maissia.

Muut tuotteet kuten pavut ja bataatit myydään kylissä kiertäville ostajille. Maataloussektorilla toimivat yksityisyritykset valitsevat toiminta-alueensa helppopääsyisyyden, tuotantomäärien, väestöntiheyden sekä viljelijöiden rahakasvien tuottamiseen liittyvän tietotaidon perusteella. Suurten maatalousfirmojen ei ole kannattavaa toimia Kundalumwanshyan kaltaisilla syrjäisillä alueilla. Siten pienviljelijöiden ainoaksi vaihtoehdoksi usein jää sadon myyminen kyliin tuleville välittäjille.

Välittäjien maksamat hinnat eivät usein vastaa edes tuotantokustannuksia. ”Suurin haasteemme kylässämme on tuotteiden markkinointi. Kylään tulevat ostajat tarjoavat liian alhaista hintaa. Siksi tuloja on vaikea turvata", kertoo pienviljelijä Christopher Chintu.

Pienviljelijät haluaisivat rahatuloja sadostaan, mutta välittäjät eivät aina suostu maksamaan viljasta lainkaan käteistä, vaan tarjoavat vastikkeeksi käytettyjä vaatteita ja ruokatavaroita. Tarjonta on kysyntää suurempaa ja kuljetuskustannukset nousevat korkeiksi.

Viljavarasto ja neuvottelutaitoja

Tuotteista saatava hinta nousee sitä korkeammaksi, mitä enemmän aikaa on kulunut edellisestä sadonkorjuusta. Sadekauden alkaessa helposti pilaantuva vilja on yleensä pakko myydä, sillä maanviljelijöillä ei ole hyviä varastotiloja.

GLM on rakentanut Kundalumwanshyaan viljavaraston, jotta tuotteita voitaisiin varastoida ja myydä suuremmissa erissä. Pienviljelijät ovat kuitenkin olleet haluttomia uskomaan viljaansa muiden haltuun. GLM ja sen suomalainen sisarjärjestö toteuttivat vuosina 2012-2016 hankkeen, jossa investoitiin alkupääomaa viljavarastoa hallinnoivalle markkinointikomitealle, vahvistettiin pienviljelijöiden neuvottelutaitoja, tutustuttiin alueen markkinoihin ja hankittiin aaseja ja kärryjä tuotteiden kuljettamiseen.

GLM on auttanut kyläläisiä myös perustamaan kylään toripaikan, jossa kyläläiset yhdessä päättäisivät tuotteiden hinnat. Näin he eivät olisi täysin kaupustelijoiden armoilla. Järjestö uskoo ratkaisun löytyvän pienviljelijöiden järjestäytymisestä, jotta he voivat ryhmänä vaatia oikeudenmukaisempia hintoja tuotteilleen. Neuvottelutaitojen karttumisen myötä ja suurempien myyntierien ansiosta myytävästä sadosta saadut tulot ovat kasvaneet.

Neuvotteluaseman vahvistamisesta huolimatta Kundalumwanshyan haasteena on sen syrjäinen sijainti, joka kasvattaa kuljetuksen hintaa. Parempien kulkuyhteyksien ja markkinoiden lähellä olevat peltoalaltaan suuremmat tilat ovat pystyneet hyötymään avautuvista markkinoista ja tuottamaan hedelmiä, kahvia, vihanneksia, kukkia ja luomu-tuotteita jopa Euroopan markkinoille asti.

Lue myös