Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Vihreää kylää rakentamassa

Vihreä kylä -hankkeen aikana Kundalumwanshyassa on opittu, että puut eivät kasva vain Jumalan tahdosta. Mitä muuta on viiden vuoden aikana saatu aikaan?
Typpeä sitovien puiden ansiosta peltometsäviljelyssä ei tarvita kemiallisia lannoitteita.
Terhi Hytönen

Vihreä kylä -hanke pyrki parantamaan maaseudun yhteisöjen ruokaturvaa ja toimeentuloa sekä lisäämään kyläläisten vaikuttamismahdollisuuksia. Hanke alkoi Kundalumwanshyassa ja kolmessa muussa lähialueen kylässä vuonna 2008 ja sitä laajennettiin kahteen uuteen kylään kolme vuotta myöhemmin. Mitä vuoden 2013 lopussa päättynyt Vihreä kylä -hanke sai aikaan? Viljelijä Erastus Mutale Kundalumwanshyasta puki oppimansa sanoiksi marraskuussa 2013: “Ennen uskoin, että puut kasvavat vain Jumalan tahdosta. Nykyisin tiedän, että voimme itse kasvattaa niitä siemenistä.”

Mittaamisen vaikeus

Kylässä käydessä on mahdotonta suoralta kädeltä arvioida, kuinka pitkälle on tultu. Ensin täytyy ymmärtää, mistä on lähdetty liikkeelle.

Ennen hanketta GLM toteutti kylien kanssa taustatutkimukset, joissa kartoitettiin yhteisöjen sosiaalisia ja taloudellisia taustoja ja rakenteita. Ongelmiksi tunnistettiin muun muassa yksipuolinen maissin viljely, matala tuottavuus, pula ruoasta ja riittämättömät tulot. Näiden haasteiden pohjalta hankkeelle määriteltiin toimet ja tavoitteet. Muutosta arvioimaan asetettiin erilaisia mittareita.
Hankkeen etenemistä on seurattu ja arvioitu säännöllisesti suomalaisten ja sambialaisten kesken. Osa mittareista on osoittautunut liian abstrakteiksi ja osa on mitannut tulosten sijaan lähinnä toimintaa. Suurin osa mittareista on kuitenkin onnistuneesti mitannut nimenomaan muutosta.

Muutoksen hitaus

Kylissä on tapahtunut edistystä, mutta kuten tavallista, muutoksen tie on pitkä ja toisinaan kuoppainen. Esimerkiksi kestävään maatalouteen tähtäävää peltometsäviljelyä hyödyntävien viljelijöiden määrä on toivottua matalampi. Mistä tämä johtuu?

Yhteisön viljelijöitä on koulutettu. Osa kiinnostuneista on hankkinut typensitojapuiden siemeniä, joista he ovat kasvattaneet taimia huolimatta veden puutteesta ja köyhästä maaperästä. Taimet on istutettu pellolle viljeltävien lajikkeiden väliin. Muutaman vuoden päästä peltometsäviljely on alkanut tuottaa tulosta: maaperän tuottavuus on parantunut ja puiden lomassa viljellyt sadot ovat suurentuneet. Haasteena on kuitenkin ollut käyvän hinnan saaminen sadosta, jotta toimeentulo todella kohentuisi.

Osa viljelijöistä ei ole jaksanut odottaa tuloksia vaan siirtynyt takaisin nopeasti satoa antaviin mutta maaperää köyhdyttäviin kemiallisiin lannoitteisiin ja kaskeamiseen. Tätä ehkäisemään viljelijöille on annettu koulutusta vaihtoehtoisista toimeentulokeinoista kuten hunajantuotannosta, hedelmäpuutarhoista ja kalankasvatuksesta.

Hankkeen keston eri kylissä huomaa myös selvästi. Kauemmin mukana olleissa kylissä viljelijät ovat pidemmällä esimerkiksi juuri peltometsäviljelyssä. Myöhemmin mukaan tulleissa kylissä on päästy vasta taimivaiheeseen.

Muutosprosessit ovat pitkiä ja osa hankkeen kehitysvaikutuksista näkyy vasta tulevaisuudessa. Voimme kuitenkin mitata kehitysaskeleita, jotka antavat suuntaa tulevista muutoksista.

Viljelijöiden kokemukset muutoksesta

Määrällisten mittareiden rinnalle tarvitaan myös laadullisia mittareita, kyläläisten kokemuksia muutoksesta ja kehityksestä.

Selkeän kokonaiskuvan saaminen haastattelujen, keskustelujen ja kyläkierrosten pohjalta on ollut haastavaa. Kokemuksia, näkemyksiä ja havaintoja on monenlaisia. Oppeja on hyödynnetty vaihtelevasti. Jotkut viljelijöistä hyödyntävät kaikkea oppimaansa, toiset poimivat sieltä täältä itseä kiinnostavat asiat. Osa luovuttaa, osa jatkaa yrittämistä vastoinkäymisistä huolimatta.

Hankkeen lähestyessä loppua monet viljelijät kuitenkin kertoivat perheen ruokaturvan parantuneen kestävien viljelymenetelmien ja useampien lajikkeiden viljelyn ansiosta. Osa koki, että kalankasvatus ja hunajantuotanto ovat vähentäneet riippuvuutta maanviljelystä. Eräs nainen kertoi saaneensa hedelmäpuista nopeasti tuloja lasten koulumaksuihin.

Toiset muutokset ovat hienovaraisempia mutta sitäkin rohkaisevampia. Viljelijöitä on koulutettu johtajuudesta, konfliktinhallinnasta ja vaikuttamistyöstä. Keskeisessä roolissa on ollut naisten osallistaminen ja kyläyhteisöjen voimaannuttaminen. Naiset kertovat itse muutoksesta: He ovat nykyisin itsevarmempia ja rohkeampia ja osallistuvat toimintaan täysivaltaisina toimijoina ja ryhmien vetäjinä. Viljelijäryhmät ovat kirjoittaneet omia hankehakemuksia ja kylistä on noussut kunnanvaltuutettuja. Jotkut viljelijöistä ja viljelijäryhmistä ovat menestyneet maatalouskisoissa ja useampi kouluja käymätön viljelijä on antanut asiantuntijahaastatteluja radioon ja televisiolle.

Yksittäisten ihmisten kommenteista alkaa jäsentyä kokonaiskuva. Vaikka hankkeen mittakaava on pieni ja monia asioita on hyödynnetty vain osittain, hankkeella on silti ollut suuri merkitys joka kylässä niin yksilö-, perhe- kuin yhteisötasolla.

Ulkoiset kapulat rattaissa

Hankkeen tuloksellisuus ei riipu ainoastaan onnistuneesta suunnittelusta ja toteutuksesta, sillä prosessiin vaikuttavat myös ulkoiset tekijät. Uusien viljelymenetelmien ja -lajikkeiden käyttöönottoa ovat hidastaneet muun muassa ongelmat kasteluveden saatavuudessa ja lyhytnäköinen, kemiallisia lannoitteita tukeva maatalouspolitiikka.

Infrastruktuurin heikkous ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen ovat nekin aiheuttaneet omat haasteensa. Kun tie on poikki rankkasateiden aikana, sadon kuljettaminen myyntiin tai Green Living Movement -järjestön vierailut kylissä eivät ole onnistuneet. Viljelijöillä on kuitenkin nyt tietotaitoa, jonka avulla he voivat pyrkiä vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon.

Kohti vielä vihreämpää kylää?

Välillä kehitys tuntuu hitaalta ja hankalalta sekä kyläläisistä että kehitysyhteistyötä tekevistä. Lisäksi asenteiden ja ajattelun muutosta on hankala mitata tai todentaa. Keskustelut kyläläisten kanssa kuitenkin inspiroivat ja luovat uskoa tulevaisuuteen. Kundalumwanshyan Erastus Mutale totesi: “Nyt pystymme antamaan lapsillemme maan, joka ei ole tuhoutunut”. Green Living Movement -järjestön koulutukset ja niistä seurannut ajattelutavan muutos on antanut Mutalelle mahdollisuuden vaikuttaa itse ympäristön tilaan ja omaan toimeentuloon.

Viimeisen vuoden aikana jokaisesta kylästä on valittu kymmenen johtavaa viljelijää, joiden tarkoituksena on jatkaa oppimiensa taitojen levittämistä muille viljelijöille. Esittelypellot ovat tehokas tapa jakaa tietoa, sillä viljelijät uskovat näkemäänsä puheita paremmin ja ottavat mallia menestyjistä. Hankkeen toimintojen on siis tarkoitus laajentua vielä viljelijöiden keskuudessa.

Viljelijöillä on nyt enemmän verkostoja, osaamista ja valmiuksia viedä kehitystä eteenpäin. Näin hankkeen vaikuttavuus ulottunee vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Vihreä kylä -hanke:

Kesto: 2008-2013
Toteuttaja: Green Living Movement (Sambia)
Yhteistyökylät: Kundalumwanshya, Nambo, Luanshimba, Chibobo, Kafubu Farm Block, Shimbizhi
Koordinaattori: Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO
Lisäpartneri: Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKKO
Rahoitus: Suomen ulkoasiainministeriö

Lue myös