Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Uskonto kyläläisten arjessa

Kundalumwanshyalaisten eri uskonnot vaikuttavat ystävyys- ja sosiaalisiin suhteisiin sekä erityisesti avioliittoon. Ihmiset menevät yleensä naimisiin samaan uskontokuntaan kuuluvan kanssa.
Kundalumwanshyan väki kuuluu moneen uskontokuntaan, mutta eniten heidän joukossaan on Jehovan todistajia. Heille voi kylän aktiviteetteihin osallistuminen vaatia pohdiskelua.
GLM Sambia

Sambia on virallisesti kristitty valtio, mutta maassa harjoitetaan lukuisia eri uskontoja. Monet synkretistiset kirkot yhdistävät traditionaalisia aineksia kristinuskoon.

Lähetyssaarnaajien perintönä Sambiassa esiintyy useita kristinuskon eri haaroja. Näitä ovat mm. roomalaiskatolilaiset, anglikaanit, helluntailaiset, uusapostolinen kirkko, luterilaiset, seitsemännen päivän adventistit, erilaiset evankeliset muunnelmat sekä Jehovan todistajien kristillisperäinen uskonnollinen liike.

Jehovan todistajia arvioidaan olevan maailmassa noin kaksi miljoonaa. Afrikan mantereella heitä on noin 250 000. Afrikan maista Jehovan todistajia on eniten Sambiassa: 0,9 prosenttia väestöstä eli vajaat 60 000 ihmistä.

Myös Kundalumwanshyassa on useita valtakunnansaleina toimivia tiloja. Arviot Jehovan todistajien määrästä kylässä vaihtelevat yli puolesta jopa 95 prosenttiin kyläläisistä.

Jehovan todistajuutta ei tule kuitenkaan ymmärtää eurooppalaisittain tiukan dogmaattisesti. Sambialaisesta erityispiirteestä kertoo esimerkiksi se, että arkikielessä kyläläiset käyttävät sanaa kirkko puhuessaan valtakunnansalista.

Suurin osa heistä, jotka eivät ole Jehovan todistajia, eivät myöskää kuulu mihinkään muuhun uskontokuntaan. Heitä kutsutaan pakanoiksi. Monien Jehovan todistajien mielestä pakanat ovat melko laiskoja, alkoholista nauttivia ja moniaviollisia eli moraalittomampia kuin Jehovan todistajat. Pakanaksi itseään kutsuva puolestaan saattaa kuvata itseään rennommaksi ihmiseksi kuin Jehovan todistajat.

Molemmilla ryhmillä on kuitenkin myös mahdollisesti paikallisesta perinteestä ammennettua ajattelua. Myös Jehovan todistajien sukulaisten haudoilla on nähty ruokalautasia, joilla kuolleet esi-isät pidetään tyytyväisinä.   

Pieni osa kyläläisistä, kuten muualta tulleet opettajat, harjoittaa myös jotain muuta kristinuskon muotoa.

Kitkaa ryhmien välillä

Ulkopuolisten tekemissä haastatteluissa kyläläiset vakuuttavat olevansa kuin yhtä suurta perhettä ja, että välit ovat lämpimät kaikkiin muihin kyläläisiin. Jonkinlaista kitkaa Jehovan todistajien ja muiden välillä on kuitenkin havaittavissa.

”Me seuraamme kirkon opetuksia työnteosta ja moraalista, ja siksi me teemme enemmän työtä ja saamme paremman toimeentulon. Ne, jotka eivät käy kirkossa ovat köyhempiä siksi, että he ovat juoppoja”, totesi Jehovan todistajiin kuuluva pienviljelijäklubin jäsen haastattelussa vuonna 2004.

Kylässä vierailleiden kertoman mukaan suurin osa kyläläisistä ei kuitenkaan kieltäydy oluesta juhlissa, kuuluivatpa he Jehovan todistajiin tai muihin kristinuskoisiin.

Jehovan todistajat paheksuvat muiden moniavioisuutta ja uskovat tulevansa paremmin toimeen korkean moraalinsa vuoksi. He eivät myöskään käytä perinteisiä parantajia, koska Jehovan oppi kieltää sen. Yrttipohjaiset lääkkeet ovat kuitenkin sallittuja.

Valtauskontoon kuulumattomat puolestaan kritisoivat Jehovan todistajia siitä, etteivät nämä osallistu poliittiseen päätöksentekoon esimerkiksi äänestämällä heidän uskontonsa sen kieltäessä.

Afrikkalaisten johtama liike

Jehovan todistajien liike saapui eteläiseen Afrikkaan vuonna 1908 australialaisen Joseph Boothin mukana. Liikkeen opetukset levisivät nopeasti siirtotyöläisten mukana, kun he palasivat koteihinsa Etelä-Rhodesian kaivoksilta.

Pian paikalliset profeetat perustivat omia lahkojaan, ja uskonnon sisältö vaihteli paljon eri alueilla. Afrikan liikettä johtivat jo alusta alkaen pitkälti afrikkalaiset.

Monille afrikkalaisille Vartiotorni-seura merkitsi mahdollisuutta oppia lukemaan. Afrikkalaisille kielille käännetyt Vartiotorni-lehtiset olivat 1920- ja 1930-luvuilla ainoaa lukumateriaalia, jota kylistä löytyi. Kundalumwanshyassa Vartiotorni on edelleen ainut säännöllisesti ilmestyvä julkaisu.

Vapahdus lupasi vallankumousta

Afrikassa tärkeäksi piirteeksi nousi uuden liikkeen vapahdussanoma. Alkuperäiset opetukset ennustivat vanhan järjestyksen romahdusta ja uuden nousua. Olivatpa sen hetkiset kärsimykset kuinka suuria tahansa, uskovaiset perisivät ikuisen elämän ja Saatanan valta kumottaisiin. Tämä viesti vetosi siirtomaavallan alla eläviin.

Vuonna 1917 Tanganjikassa (nyk. Tansania) Jehovan todistajat vastustivat asevelvollisuutta sekä yhteistyötä brittien kanssa. He johtivat protesteja myös vuonna 1926, kun eurooppalaiset veivät kunda-kansan maat. Monissa tapauksissa Jehovan todistajia joutui vankilaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Jehovan todistajat menettivät liikkeen vallankumouksellisen kipinän puolueiden ja ammattiliikkeen otettua heidän paikkansa afrikkalaisissa yhteiskunnissa. Osasyynä vaikutti myös se, että sodan jälkeen Jehovan todistajien annettiin kokoontua vapaasti, jolloin vallankumouksellisimmat äärilahkot syrjäytettiin.

Jehovan todistajat joutuvat toisinaan hankaluuksiin, koska heidän uskonsa kieltää kansallisten symbolien, kuten lipun tai kansallislaulun kunnioittamisen. Jehovan todistajat uskovat, että väliaikainen valta edustaa Saatanaa. Siksi he eivät halua osallistua politiikkaan. Joissain maissa tämä kanta on tulkittu tarkoitukselliseksi yritykseksi halventaa valtion valtaa.

Sambiassa Vartiotorni-seura on laillinen järjestö. Uskontoon on maassa suhtauduttu suvaitsevaisesti lukuun ottamatta vuosia 1968–69. Tuolloin Jehovan todistajat kieltäytyivät rekisteröitymästä äänestäjiksi Sambian yleisvaaleissa, mistä seurasi laajalle levinnyttä väkivaltaa heitä kohtaan.

 

 

Lue myös