Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Täydentävät tulonlähteet

Kundalumwanshyassa ollaan maanviljelijöitä, mutta lisätuloja yritetään haalia monista muistakin lähteistä.
Naisviljelijät pitävät kokousta kylän keskustassa. Taustalla näkyvät kylän kioskikaupat.
GLM Sambia

Kyläläiset saavat keskimäärin 70 prosenttia tuloistaan maataloudesta. Loput 30 prosenttia muodostuu monista eri lähteistä. Näitä ovat etenkin pienten kioskikauppojen ylläpitäminen ja muille tarjottavat palvelut.

Naiset panevat olutta ja leipovat kakkuja kylän juhliin, letittävät hiuksia ja ompelevat vaatteita. Lisäksi he kasvattavat myyntiin vihanneksia ja hedelmiä.

Miehet tienaavat vaihtamalla maissijauhoa kalaan ja myymällä sitä. Jotkut miehet tekevät myös puutöitä ja käsitöitä tai paikkaavat ja tekevät kattiloita. Miehet myös kaivavat vuorilta puolijalokiviä. Se on laitonta, mutta valvontaa ei ole. Osa taas ostaa muilta kyläläisiltä maissia ja papuja ja vie ne myytäväksi Serenjeen.

Sambian sateenvarainen maatalous tuottaa vain yhden sadon vuodessa. Kun edellisen sadon viljat on syöty, joutuvat köyhimmät hakemaan lisätienestejä juuri, kun omallakin tilalla olisi kiireisin muokkaus- ja kylvöaika. Palkaksi he saavat rahaa tai ruokaa. Palkallista maatyötä ei kuitenkaan arvosteta, koska siihen käytetty aika on poissa omalta pellolta. Perheet keskittyisivät mieluummin omiin maataloustöihinsä.

Tuloryhmien eriytyminen

Hieman varakkaampien yritystoiminnan huippu ajoittuu yleensä kiireisimmän maatalouskauden ulkopuolelta, jolloin aika riittää helpommin myös muihin askareisiin. Maatalouden ulkopuolisten tulonlähteiden kohdalla onkin tutkimusten mukaan tapahtunut jakautumista kaikkein köyhimpien ja hieman varakkaampien pientilojen välillä.

Köyhimmät turvautuvat tilapäistöihin ja keräävät metsän tuotteita myyntiin, koska nämä eivät vaadi rahallisia investointeja. Hieman paremmin toimeentulevat pistävät pystyyn pienimuotoisia yrityksiä ja käyvät kauppaa. Toisaalta jako eri ryhmiin on siinä mielessä keinotekoinen, että myös varakkaammat tilat elävät käytännössä köyhyysrajalla.

Kundalumwanshyan kioskit

Jotkut perheet ovat perustaneet kylän keskustaan kioskeja, joissa myydään omia maataloustuotteita ja naapurikylän kaupoista haettua tavaraa. Valikoimaan kuuluu etenkin suolaa, saippuaa, sokeria, ruokaöljyä, riisiä, vaatteita, tulitikkuja, kynttilöitä, keksejä ja makeisia.

Kioskit ovat yleensä auki iltapäivisin, koska niiden omistajat tekevät aamupäivisin maanviljelykseen liittyviä tehtäviä, ja vanhemmat lapset ovat koulussa. Kauppojen valikoima on runsaimmillaan niinä kuukausina, kun satoja myydään eli heinäkuusta syyskuuhun.

Hunajalla potentiaalia

Afrikkalaisten tuottajien hallussa on vain noin prosentti hunajan maailmanmarkkinoista, mutta ne pyrkivät kasvattamaan osuuttaan. Hunaja nähdään yhtenä potentiaalisena vientituotteena myös Sambialle sen pyrkiessä monipuolistamaan talouttaan. Hunajan tuottaminen tuo lisätuloja jo noin 25 000 sambialaiselle.

Myös Kundalumwanshyassa ovat jotkut alkaneet kasvattaa mehiläisiä ja myös myydä vähän hunajaa. Tuotanto on vielä hyvin alkutekijöissään, mutta tulevaisuudessa se voisi olla kyläläisille hyvinkin potentiaalinen lisätulonlähde.

Suurin osa sambialaisesta hunajasta kulutetaan vielä kotimaassa ja sen tuotanto on merkittävästi lisääntynyt. Kymmenen vuotta sitten kauppojen hyllyillä ei ollut kotimaista hunajaa, mutta nyt sitä löytyy monia eri merkkejä. ”Kesäkuun alussa tienaan 125 euroa hunajalla. Nyt minulla on varaa maksaa lasten koulumaksut”, kertoo eräs hunajan tuotantoon lähtenyt äiti Lusakassa.

Käteistä vai vaihtotaloutta?

Useimmat Kundalumwanshyan kyläläisistä haluaisivat maataloustuotteistaan puhdasta käteistä, mutta kylään tulevat viljakauppiaat tarjoavat heille vastikkeeksi käytettyjä vaatteita tai ruokatarvikkeita. Vähäkin raha olisi kuitenkin monikäyttöisempää kuin ruoka ja vaatteet.

Kun kyläläiset palkkaavat toisiaan töihin pelloilleen, he kertovat maksavansa palkan joko rahalla tai ruokatarvikkeilla. Jopa kioskeissa myytäviä peruselintarvikkeita käytetään maksuna peltotyöstä.

Myös sivutöinä tehdyt tuotteet ja palvelut, kuten olut ja kakut juhliin tai ommellut vaatteet maksetaan usein toisilla tavaroilla tai palveluilla. Kyläläiset toteuttavat siis keskenään pitkälti vaihtotaloutta.

Sivutulojen taloudellinen merkitys

Kehitysmaiden pienviljelijöiden mahdollisuuksia monipuolistaa elinkeinojaan on tutkittu eri maissa ja maanosissa. Tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia.

Sambian itäisen läänin alueella tehdyn tutkimuksen mukiaan lähes puolet pienviljelijätalouksien tuloista tulee varsinaisen oman maatalouden ulkopuolelta. Monet näistä tulonlähteistä ovat kuitenkin läheisesti yhteydessä maatalouteen, kuten tuotteiden jalostus ja työnteko toisten viljelyksillä. Maatalouden tilanne vaikuttaa siten suoraan myös maaseudun muihin toimintoihin ja toimeentuloon.

Maanviljelyä täydentävät tulonlähteet kuten raaka-aineiden jalostus, käsityöläisyys, kaupankäynti, paikalliset pätkätyöt sekä keräily, metsästys ja kalastus ovat yleensä sellaisia, joista saadut tulot jäävät kiertämään paikallisesti, joten uutta pääomaa maaseudulle tulee vain vähän. Esimerkiksi Itä-Sambiassa tehdyssä tutkimuksessa usein ainoastaan puuvillan ja tupakan sopimusviljely kytki viljelijät oman kunnan ulkopuolisiin markkinoihin.
 

Lue myös