Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Sambian puhtaan kehityksen mekanismin hanke pohdituttaa

Sambian ensimmäisessä puhtaan kehityksen mekanismin hankkeessa 30 000 lusakalaiselle perheelle on toimitettu ympäristöystävälliset liedet. Päästöt ovat vähentyneet, mutta onko se saatu aikaan parhaalla tavalla?
Otaniemen kampuksella testattiin marraskuussa 2011 sellaisen kotitalouksille tarkoitetun uunimallin välivaihetta, jota Aalto-yliopiston opiskelijat alkavat kehittää eteenpäin. Uunista on tavoite saada mahdollisimman puhtaasti palava ja tehokas.
Sami Taberman
Kepa

Puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism. CDM) kansainvälinen hankerekisteri kertoo, että Sambiassa on aloitettu toteuttamaan hanketta, jonka nimi on “CDM Lusaka Sustainable Energy Project 1”. Se on Sambian ensimmäinen CDM-rahoitteinen hanke.

Saksalainen CDM-hankkeisiin erikoistunut Climate InterChange -yritys vie 30 000 ilmastoystävällistä Save80 Cooking System -liettä Sambian pääkaupunkiin Lusakaan. Yritys toimii yhteistyössä Afrikan presbyteerikirkon kanssa, ja hanketta rahoittaa Essenissä kirjoilla oleva energiayritys RGE Power.

RGE:n vuoden 2010 yritysvastuullisuusraportin mukaan yritys osallistuu 137 ilmastokehityshankkeeseen, jotka tulevat parantamaan sen päästötasetta 68,6 miljoonalla hiilidioksiditonnilla. Lusakan CDM-projektin on tarkoitus tuottaa 1,3 miljoonaa tonnia päästövähennyksiä.

Lusakalaista energiataloutta

Lusakalaiset lämmittävät ruokansa pääasiassa käyttämällä puuhiiltä, mikä on merkittävä metsien tuhon aiheuttaja Lusakan lähialueilla, myös Sambian keskiprovinssissa, jossa Kundalumwanshya sijaitsee.

Save80 puolestaan toimii risuilla, jolloin poltettavan materiaalin ja siten päästöjen määrä on huomattavasti vähäisempi. Lisäksi puuhiilen saannin edellyttämät hakkuut aiheuttavat alueen puustolle peruuttamatonta vahinkoa, kun taas risujen käyttö ei vaikuta ekosysteemiin yhtä haitallisesti.

Liedet otettiin käyttöön vaiheittain vuosien 2008-2010 aikana. Hankesuunnitelmassa arvioidaan Save80:n käyttöönoton johtavan enimmillään 139 740 hiilidioksiditonnin vuosittaisiin päästövähennyksiin, tosin ainakin hankkeen alkuvaiheessa tavoitteista jäätiin selvästi.

Vuonna 2010, jolloin liesiä vasta oltiin ottamassa käyttöön, vähennyksiä olisi pitänyt tulla noin puolet perusvuosien tavoitteesta eli 74 217 hiilidioksiditonnia, mutta hankkeen seurantaraportin mukaan lopulta jäätiin 29 162 tonniin.

Lieden ohella pakettiin kuuluu lämpöä eristävä niin sanottu Wonderbox, joka vastannee lähinnä suomalaistakin mainoksista tuttua aromipesää. Hankesuunnitelman mukaan myös tämä ihmelaatikko vähentäisi ruoanlaitosta aiheutuvia päästöjä, koska se edesauttaa ruoan kypsentämistä ilman energiankulutusta.

Pienen mittakaavan suhteellisuus

Vaikka kyseessä on pienen mittakaavan CDM-hanke, pelkkä hankesuunnitelma liitteineen on 80 sivua. Tähän sisältyy runsaasti laskelmia, joiden on tarkoitus todistaa hankearvioijille, että Save80 todellakin vähentää päästöjä ja että päästövähennyksiä ei syntyisi ilman hankkeen käynnistämistä. Tämä vaatii sekä lieden teknisten ominaisuuksien että paikallisten kotitalouksien energiankulutuksen tarkkaa erittelyä.

Suunnitelman lisäksi hankkeesta on teetetty ulkopuolinen 80-sivuinen arviointi (validation report) sekä 34-sivuinen seurantaraportti (monitoring report).

Tarjolla myös kestävämpi toimintatapa?

Sambian ensimmäiseen CDM-hankkeeseen tutustuminen oli hämmentävä kokemus. Lusakan enegiahanke kuulosti joltain 'isommalta' kuin pienikokoisilta kotitalousuuneilta ja vielä pienemmiltä aromipesiltä.

Hankkeen idea on sinänsä hyvä ja kannatettava. Kotitalouksien liesien kehittämisellä voidaan ratkaisevasti vaikuttaa etenkin kehitysmaiden naisten, mutta myös heidän perheidensä ja niiden lähiympäristön hyvinvointiin. Liesien aiheuttamat myrkylliset savut tappavat vuosittain paljon enemmän ihimisiä (1,6 miljoonaa!) kuin malaria ja polttopuiden keräys edesauttaa eroosiota tai vähintään vie paljon etenkin naisten päivittäistä työaikaa.

Uskoisin kuitenkin, että sambialaisten kannalta olisi ollut huomattavasti hyödyllisempää ja kätevämpä toteuttaa tällainen liesihanke siten, että se ei olisi CDM-hanke. Liedet olisi todennäköisesti ollut mahdollista tuottaa paikallisista materiaaleista ja niiden säästämiä päästömääriä ei olisi tarvinnut monimutkaisesti ja kansainvälisesti legitiimillä kaavalla laskea ja todentaa kun hankkeella ei tuotettaisi päästösäästöjä ulkomaiselle yritykselle. Hankkeella olisi ollut Sambiassa myös työllistävä vaikutus.

Suomalaisjärjestöt kehittävät omaa liettään

Kuvion tekee vielä kiinnostavammaksi se, että suomalaiset kansalaisjärjestöt Shalin ry ja Ympäristö ja kehitys ry ovat yhteistyössä suomalaisten ja kenialaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa aloittaneet kehittämään intialaisesta niin sanotusta Anila-keittimestä sellaista versiota, jossa polttoaineena voi käyttää mitä tahansa biomassaa (esimerkiksi maissin tähkiä tai risuja) joko sellaisenaan tai pelletiksi puristettuna.

Palaminen on saatut tehokkaaksi, sillä pieni määrä suomalaista pellettiä palaa viisi tuntia. Palaessaan se muuntuu hiileksi, jolla voi tehostaa maanviljelyä. Jos kemiallisten lanoitteiden tai luomulannoitteiden sekaan sotketaan hienojakoista puuhiiltä, lannoitteiden tarve vähenee voimakkaasti, sillä ravinteet takertuvat puuhiilen murujen pinnalle eivätkä huuhtoudu veden mukana syvempiin maakerroksiin.

Marraskuussa 2011 Green Living Movementin (GLM) työntekijä Clive Chibule tutustui Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella kehitteillä olevan lieden ominaisuuksiin ja innostui siitä kovin. Hän piti lieden ratkaisuja loistavina. 

Tavoitteena on saada kehitettyä liesi, jota on helppo valmistaa paikallisista aineksista ja jota kotitalouksien on kätevä käyttää. Myös erilaisia kulttuurisia käsityksiä käytännöllisestä ja tyylikkäästä uunista voidaan huomioida, sillä itse uuniosa on niin pieni, että sen kuoren voi helposti rakentaa kulttuuriympäristön ja mieltymysten mukaan. 

Polttoaineen palaminen kehitetään niin puhtaaksi, että uunin käyttö on sekä ympäristölle että kokkaajalle turvallinen.

Kirjoittaja: 
Outi Hakkarainen

Lue myös