Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Osuuskunnat ennen ja nyt

Osuuskunnat ovat Sambiassa muuttuneet sosialistisen kauden tuotanto-osuuskunnista pienemmiksi, joilla on lähinnä rooli valtion tukemien siementen ja lannoitteiden jakelussa. Nykyisetkään osuuskunnat eivät saa kyläläisiltä puhtaita papereita.
Kyydin hankkiminen vaikkapa läheiseen Serenjen kaupunkiin on Kundalumwanshyassa työlästä.
Leena Akatama

Presidentti Kuandan sosialistisella kaudella Sambian maaseudulle syntyi osuuskuntien verkosto. Osuuskuntia tuettiin vielä pitkään senkin jälkeen, kun Sambian talouden pohja, kuparin hinta, oli 1970-luvulla jo romahtanut. Myös ulkomaalaiset avunantajat tukivat osuuskuntia, esimerkiksi Suomi 1980-luvulla Luapulan provinssissa.

Paheneva korruptio rehotti Kuandan kaudella myös osuuskunnissa ja ruokki kansalaisten tyytymättömyyttä. Osuuskunnat olisivat tuskin toimineet kannattavasti korruptiosta vapainakaan. Ainakin Kundalumwanshyan kaltaisessa syrjäkylässä osuuskuntien alainen maissinviljely kotimarkkinoille oli mahdollista vain massiivisten tukiaisten ansiosta.

Kun presidentti Kuanda syrjäytettiin ja Sambia liberalisoitui, vanha osuuskuntajärjestelmä romahti.

Vanhojen osuuskuntien tilalle on kuitenkin noussut uusia, huomattavasti pienempiä osuuskuntia. Ne eivät saa valtiolta tukea samaan tapaan kuin ennen maatalouden liberalisoimista. Valtion tukemat siemenet ja lannoitteet hankitaan kuitenkin edelleen osuuskunnan kautta.

Noin 200 kundalumwanshyalaisista kuuluu piirikunnan pääkaupungissa Serenjessä toimivaan osuuskuntaan. Jäsenmaksunsa maksaneet jäsenet saavat lannoitteita ja siemeniä valtiolta maanviljelijöiden tukiohjelman (Farmer Input Support Program) kautta. Usein osuuskuntaan kuuluvilla kyläläisillä ei yleensä ole varaa jäsenmaksuun, jolloin he jäävät tukiohjelman ulkopuolelle. Kyläläiset näkevätkin osuuskunnan ainoastaan tapana hankkia lannoitteita ja siemeniä.

Sadon myyminen osuuskunnan kautta ei ole käytännössä mahdollista. Osuuskunta tarjoaa tosin markkinapaikan Serenjessä, mutta viljelijän pitäisi itse pystyä kuljettamaan vilja kylästä markkinapaikalle. Usein viljan myyminen markkinapaikalla tulee korkeiden kuljetuskustannusten takia kannattamattomaksi.

Lisäksi kyläläiset ovat väittäneet, että osuuskunnan Serenjessä asuvat johtajat kavaltavat osuuskunnan rahoja. ”Osuuskunta saa valtiolta tukea, joten osuuskunnan pitäisi ostaa jäsentensä viljaa 3000 Kwachalla (noin 50 senttiä) gallonalta, mutta osuuskunnan työntekijät ostavat syrjäkylien tuotteet puoleen hintaan ja pitävät ylijäämärahat itsellään. Vain osuuskunnan johtohenkilöiden oma vilja päätyy markkinoille valtion määräämällä hinnalla”, kertoi vuonna 2004 eräs Chatuman peltometsäviljelykerhon jäsen.

Lue myös

  • Kundalumwanshyan viljelijöiden kerhot pyrkivät edistämään jäsentensä taloudellista hyvinvointia muun muassa kehittämällä viljelymenetelmiä. Kerhoilla on myös laajempaa merkitystä ihmisten sosiaalisen, kulttuurisen ja poliittisen identiteetin muodostajana.
  • Sambian maatalouspolitiikassa olisi 2010-luvulle tultaessa paljon parantamisen varaa. Sellaisenaan politiikka sotkee valtion lannoitetukiohjelman ja viljavaraston toimintaa eikä maankäyttöä suunnitella kokonaisvaltaisesti.