Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Muuttuva ilmasto patistaa pienviljelyä muovautumaan

Sambian sääolot ovat muuttumassa. Keskilämpötila kohoaa ja sateiden määrä pienenee samalla kun rankkasateet ja tulvat yleistyvät. Sään muutokset pistävät pienviljelijät koville. Heidän on keksittävä uusia keinoja elinkeinonsa jatkamiseksi.
Muuttuvat sääolot pistävät myös Kundalumwanshyan viljelijät miettimään pienviljelyn parhaita menetelmiä.
GLM Sambia

Sambian kuukausittaisen keskilämpötilan lasketaan nousseen 1,3 astetta vuodesta 1960. Luku on globaalia ja eteläisen Afrikan keskiarvoa suurempi, ja sen oletetaan edelleen nousevan.

Sambian vuosittainen sademäärä on pienentynyt 1.9 millimetriä eli 2,3 prosenttia vuosikymmenessä vuodesta 1960 alkaen. Sateen väheneminen on keskittynyt nimenomaan joulu-helmikuulle, jolloin kuukausittainen sademäärä on vähentynyt 7.1 millimetriä vuosikymmenessä. Toisaalta kovien rankkasateiden määrä on joillakin alueilla lisääntynyt.

Sateiden muutoksista ei voi yksin syyttää maan keskilämpötilan nousua. Taustalla vaikuttavat myös sellaiset ilmiöt kuin El Niño ja pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen nousevat ilmavirtaukset, jotka synnyttävät rankkasateita ja ukkosia.

Hätätapaustilastot osoittavat tulvien määrän nousseen dramaattisesti. Myös ankarat paikalliset kuivuuskaudet ovat yleistyneet. Näiden muutosten syynä on osin myös lisääntynyt ja ekologisesti kestämätön maankäyttö.

Sambian sääolojen muutokset vaikuttavat maan pienviljelyyn huomattavasti.

Pienviljelijän haasteet

Sääolojen muutokset tarkoittavat pienviljelijälle esimerkiksi keinokasteluvesien vähenemistä ja pohjaveden pinnan alenemista.

Ruokaturvan tutkimusprojektin (Food Security Research Project, FSRP) mukaan tomaattien tarjonta pieneni Lusakan Soweto-torilla huomattavasti huhti-kesäkuussa 2007. Hinnat lähtivät terävään nousuun, vaikka noihin aikoihin ihmiset ovat tottuneet hakemaan torilta tomaatteja edullisesti.

Tilanne korreloi suoraan sen kanssa, että Länsi-Lusakan tärkeän tuotantoalueen pohjavesivarannot olivat laskeneet. Myös kaalinviljelijät tuottivat pienempiä satoja vesivarantojen vähyyden takia.

Lämpötilan nousu merkitsee voimakkaampaa haihtumista ja sitä myötä lisääntynyttä kasteluveden tarvetta. Keinokastelulaitteita joudutaan pitämään pidempään päällä, joten energiankulutuksen kustannukset kasvavat.

Lämpö voi myös syödä joidenkin tuotteiden laatua. Liian aikaisin kypsyneitä tomaatteja on jouduttu poimimaan huonolaatuisina ja lyhentämään niiden varastointiaikaa. Lisääntynyt lämpö saattaa myös halkaista jotkut hedelmät.

Puutarhatuotteita viljellään Sambiassa pääasiassa kuivalla kylmällä kaudella, jolloin tuholaisia on vähän. Lämpötilojen nousun myötä  tuholaisten ja kasvitautien määrä on lisääntynyt ja tuottajat joutuvat käyttämään myrkkyjen ja suojeluaineiden ostoon melkein saman verran varojaan kuin aikaisemmin oli tarpeen vain lämpimällä kostealla kaudella.

Viljelijät ovat oppineet vuosikymmenien saatossa, että joidenkin vihannesten kuten rapsin tuottaminen kannattaa ajoittaa juuri sateiden alkuun. Tuolloin pienviljelijät voivat kasvattaa suhteellisen laajoja alueita ilman, että heidän täytyy kantaa viljelyksille vettä kaivosta tai kaukana olevasta joesta.

Hyvällä alkusateella ja sen jälkeisellä riittävällä sademäärällä sato kypsyy ja on korjattavissa talteen juuri ennen tuholaisten tuloa.

Sadeajan myöhästyminen tappaa varhain istutetut vihannekset. Tulot jäävät viljelijältä saamatta myös silloin, jos hän päättää jättää vihannekset istuttamatta tiedossa olevien tuholaisten takia.

Kansallisen kyselyn mukaan vihannesten viljely kattaa 18 prosenttia perheiden kokonaistuloista ja 39 prosenttia niiden rahatuloista.

Mitä tehdä?

Sambialaiset pienviljelijät ovat Kundalumwanshyan asukkaiden tavoin alkaneet etsiä keinoja sopeutua muuttuviin sääolosuhteisiin. Tulvien myötä jotkut ovat asettuneet korkeammille alueille asumaan ja siirtäneet myös viljelmänsä jokien pengermiltä ja laakson pohjukoista ylemmäs.

Viljelijät ovat alkaneet kokeilla uusia viljelytekniikoita kuten etuajassa kasvattamista sekä käyttää kuivuutta sietäviä lajikkeita ja sellaista kastelujärjestelmää, jossa käytössä oleva vesi hyödynnetään tehokkaasti, kun se levitetään pieninä pisaroina mahdollisimman laajalle alueelle kerrallaan.

Monia muitakin keinoja on. Viljelijät yrittävät vähentää haihdutusta sillä, että kattavat viljelyt harsomaisella peitteellä. He muokkaavat maata mahdollisimman vähän, jotta maaperän ravinteet eivät karkaa sekä yrittävät kompostin ja muiden orgaanisten lannoitteiden avulla vahvistaa maaperän vedenpidätyskykyä.


 

Lue myös