Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Tieto on valttia sopeutumisessa

Kylässä pidetyissä ilmastonmuutostyöpajoissa kaikki olivat kiinnostuneita oppimaan, miten muuttuneisiin sääoloihin voitaisiin parhaiten sopeutua.
Ngalenden viljeljäkerhon kanssa pidetyn ilmastotyöpajan osallistujia.
Katja Mansikkaniemi

Ensimmäinen sadekuuro tuli aikaisemmin kuin koskaan ja kyläläiset ovat huolissaan. Peltotyöt ovat pahasti kesken! Pitäisikö nyt jo kylvää?

Olin Kundalumwanshyassa syyskuussa 2009 kertomassa viljelijöille, mikä on ilmastonmuutos. Otollinen alku, eikö vain?

Opiskelin kestävää kehitystä Turun ammattikorkeakoulussa. Olin Sambiassa suorittamassa harjoitteluani ja keräämässä tietoa opinnäytetyötäni varten. Halusin kerätä tietoa viljelijöiden keinoista sopeutua muuttuneisiin sääolosuhteisiin. 

Teemana ilmastonmuutos oli vahvasti tulossa mukaan myös kehitysyhteistyöhankkeisiin, mutta tiedon välittämisestä ruohonjuuritasolle ei tuntunut olevan juurikaan kokemusta hankkeiden parissa työskentelevillä.

Suunnittelimme yhdessä Green Living Movementin (GLM) Vihreä kylä -hankkeen projektikoordinaattorin Leena Akataman kanssa osallistavien menetelmien käyttämistä koulutuksissa. Ilmastonmuutoksesta kertovan koulutuksen pohjana käytettiin ongelmapuu-menetelmää. Ongelmapuuta käyttämällä pystyin esittämään viljelijöille ilmastonmuutoksen syy-seuraus-suhteet yhdessä kaaviossa.

Viljelijät muistivat hyvin ne vuodet, jolloin oli kuivaa, tulvia tai rankkasateita - kaikki mahdollisia ilmastonmuutoksen seurauksia. Heidän mukaansa tulvat ja kuivuusjaksot ovat yleistyneet 2000-luvulla. Vuonna 2008 hurjat rankkasateet veivät monelta viljelmät, ja vuonna 2009 sateet alkoivat ennen kuin oli ehditty kylvää.

Haastava kysymys

Kouluttajana suurin haaste ei ollut selittää, mitä tarkoittaa ilmastonmuutos, vaan vastata kysymykseen, mitä me voimme tehdä. Se nousi esille jokaisessa pitämässäni koulutuksessa, ymmärrettävästi. Tulevien sääolojen epävarmuus ei ollut kyläläisille uusi asia, olivathan he kokeneet epänormaaleja sääilmiöitä jo pitkään. Kaikki olivat kiinnostuneempia oppimaan, miten muuttuneisiin sääoloihin voitaisiin parhaiten sopeutua.

Koulutuksiin osallistuneet viljelijät tekivät yhteistyötä GLM-järjestön kanssa, mikä tekee heistä etuoikeutettuja. Peltometsäviljely ja muut GLM:n kautta opitut lisäelinkeinot auttavat heitä selviytymään muutoksista, vaikka he eivät osanneetkaan itse näitä asioita heti yhdistää. Viljelijäryhmän jäsenyys sekä markkinointi- ja kriisinhallintataidot auttavat sopeutumaan.

Viljelijöillä on erinomaiset tiedot eri lajien ominaisuuksista ja niiden mahdollisuuksista selvitä erilaisissa olosuhteissa. Ongelmana on kuitenkin valita oikeat lajit oikeana vuonna, koska tulevaisuus on epävarma. Ratkaisuksi esitettiin useiden eri lajien viljelyä, jotta onnistumisen mahdollisuus kasvaa. Yleisin viljelylaji Sambiassa on paljon vettä vaativa maissi. Kenties tulevaisuudessa on siirryttävä takaisin perinteisiin kassavaan ja hirssiin. Ne kestävät paremmin vaihtelevia sääoloja.

Viljelijät kaipaavat lisää työvälineitä

Vaikka viljelijöillä olikin hyvää tietotaitoa viljelystä, he kaipasivat teknistä kehitystä, jonka avulla he pystyisivät nousemaan köyhyydestä ja takaamaan tasaisen ruokaturvan ja tulevaisuuden lapsilleen. Kundalumwanshyassa on esimerkiksi paljon jokia ja puroja, joita ei voida hyödyntää, koska kastelujärjestelmien hankkiminen on viljelijöille liian kallista. Kun pelto pitää kastella käsin puroista kannetulla vedellä, viljelypinta-ala pysyy pienenä.

Kylän syrjäinen sijainti taas heikentää markkinoille pääsyä. Vaikka sato olisi hyvä, siitä ei saada kunnon hintaa.

Kun nämä ongelmat pystytään ratkaisemaan, Kundalumwanshyasta on mahdollista kehittyä menestyksekäs kylä, jonka asukkaat ovat tyytyväisiä ja kylläisiä. Ilman apua se olisi vaikeaa, mutta onneksi heillä on tukenaan ja äänitorvenaan sellainen järjestö kuin Green Living Movement!

 

 


 

Kirjoittaja: 
Katja Mansikkaniemi

Lue myös