Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Kansalaisyhteiskunnalla on vastuu luonnonmukaisesta viljelystä

Sambian maatalouspolitiikassa on aiempaa enemmän korostettu pienviljelijöiden asemaa ja nostettu kestävät viljelytekniikat vaihtoehdoiksi, mutta käytännön koulutus on kansalaisyhteiskunnan vastuulla.
GLM Sambia

Sambian maatalous työllistää yli 70 prosenttia työikäisistä. Suurin osa heistä asuu maaseudulla ja viljelee alle kahden hehtaarin peltopinta-alaa. Pienviljelijöiden asema maatalouspolitiikassa on kuitenkin jäänyt heikoksi. Maissin viljelyyn vahvasti ohjannut politiikka tavoittaa tukiohjelmiensa kautta vain osan syrjäkylien asukkaista, eikä ole suunnitellusti vähentänyt köyhyyttä maaseudulla. Tämä on johtanut perinteisen chitemene-kaskiviljelytekniikan käyttöön, jossa metsä hakataan ja poltetaan.

Useat kansalaisjärjestöt lobbaavat poliitikoille kestäviä viljelytekniikoita ja vaativat suurempaa huomiota pienviljelijöille. Peltometsäviljely ja muut luonnonmukaiset tekniikat ovat päässeet mukaan maatalouspolitiikkaan teorian tasolla. ”Käytännössä valtio ei tue näihin tekniikoihin siirtymistä, vaan työ on kansalaisjärjestöjen vastuulla”, sanoo Green Living Movementin toiminnanjohtaja Emmanuel Mutamba. GLM on jo yli kymmenen vuoden ajan kouluttanut pienviljelijöille peltometsäviljelyä ja pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan politiikan suuntiin. ”Nyt kun saimme vaikuttamisstrategiamme valmiiksi, pystymme painostamaan politiikkoja entistä tehokkaammin”, hän sanoo.

Omavaraiseksi luonnonmukaisilla viljelytekniikoilla

Lannoitteiden tukiohjelma on ajanut monet viljelijät kierteeseen, jossa maaperän laatu heikkenee. Huonokuntoisesta maasta saatava sato pienenee, jolloin sitä lannoitetaan vain entistä enemmän. Vaihtoehto lannoitteille on pitkään ollut perinteinen kaskiviljely. Tekniikka pakottaa viljelijät raivaamaan uusia peltoja muutaman vuoden välein. Yhdessä puuhiilen polton kanssa se on johtanut Sambiassa huolestuttavan nopeaan metsäkatoon.

Peltometsäviljely tarjoaa viljelijöille mahdollisuuden olla omavaraisia. Lannoitteita ei tarvita, typpeä maaperään sitovat puulajit pitävät huolta pellosta. Puiden lisäksi käytetään kompostia, katteita ja vuoroviljelyä. GLM on onnistuneesti kouluttanut Kundalumwanshyan ja muiden yhteistyökyliensä viljelijöitä vuosien ajan. Sadat viljelijät ovat onnistuneet kasvattamaan satomääriään ja nostaneet elintasoaan.
”Valtion pitäisi tukea kansalaisyhteiskuntaa entistä tehokkaammin. Olemme edistäneet maamme maataloutta merkittävästi”, sanoo Mutamba. Myös pienviljelijät toivoisivat valtiolta entistä aktiivisempaa tukea.

Markkinoille pääsyn haasteellisuus

Monet kylistä sijaitsevat huonojen tieyhteyksien päässä. He eivät pysty toimittamaan satoaan myyntiin markkinoille, vaan myyvät sadon valtion viljavarastoille, joita on syrjäisilläkin seuduilla. Valtiolla on kuitenkin ollut ongelmia maksujen kanssa, ja moni viljelijä ei ole vieläkään saanut korvausta 2013-14 viljelykauden sadostaan. Valtio ostaa maissia usein markkinahintaa paremmalla hinnalla, jolloin sitä ei saada myytyä eteenpäin ja sato mätänee varastoihin. Politiikka ohjaa viljelijöitä kasvattamaan maissia, mutta lopulta siitä ei hyödy kukaan.

”Valtion pitäisi helpottaa viljelijöiden pääsyä markkinoille ja tukea monipuolista viljelyä”, Emmanuel Mutamba toivoo. ”Kyliin tulevien ostajien armoilla olevat viljelijät eivät saa sadostaan asianmukaista hintaa”, hän sanoo. GLM on kouluttanut Kundalumwanshyassa viljelijöille markkinointitaitoja. Viljelijät ovat saaneet tietoa hinnoittelusta, osaavat neuvotella ostajien kanssa ja etsiä tuotteilleen sopivia markkinoita. Tulokset ovat olleet positiivisia, kun viljelijöiden itseluottamus on kasvanut.

Perinteisten lajien arvostusta pitää lisätä

Maissin viljelyä on tuettu kymmenien vuosien ajan. Politiikassa sillä on edelleen vahva asema, mutta vihdoin on herätty huomioimaan myös muita lajeja. Maissin viljely vaatii paljon vettä, eikä Sambiassa ole kuin paikoin sille suotuisia kasvualueita. Uusi suuntaus on, että tukiohjelmia luotaisiin myös esimerkiksi hirssin, papujen ja bataatin viljelyyn. Käytännöntoteutus on kuitenkin vielä kesken, ja nähtäväksi jää miten se onnistuu.

Ilmastonmuutoksen tuoma uhkakuva ajaa poliitikkoja pohtimaan uusia vaihtoehtoja. Lajistollinen monimuotoisuus pienentää riskiä katovuosien varalle. ”Ilmastonmuutos on politiikassa teoriassa otettu huomioon, mutta rahoitusta ja tietotaitoa sopeuttamiseen on liian vähän”, sanoo GLM:n toiminnanjohtaja.

Maatalouspolitiikalla on Sambiassa iso rooli. Maatalous muodostaa lähes 20 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, joten sen kehittäminen niin tuotannollisesti kuin tuloja tuottavana yritystoimintana  on elintärkeää sambialaisten hyvinvoinnille. Kansalaisyhteiskunnan vastuulla on ajaa luonnonmukaisia, pienviljelijöitä huomioivia maatalouspoliittisia suuntauksia.

Kirjoittanut Katja Mansikkaniemi

Lue myös