Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Sinnikkyys palkitaan

Kundalumwanshyan elämä on vuosien saatossa muuttunut. Kylässä on tehty paljon töitä edistysaskeleiden eteen, onnistumisia on tullut usein vasta lukuisten epäonnistumisten jälkeen.
Kundalumwanshyan klinikkarakennus seisoi pitkään tyhjillään, mutta nyt se on viimein otettu siihen käyttöön, mihin se on rakennettu. Kuvassa klinikan hoitaja mittaamassa pikkupotilaan kuumetta.
GLM Sambia

Työskennellessäni Kepan Sambian toimistossa vietin kuukauden Kundalumwanshyan kylässä vuonna 2004. Kun hyvästelin tutuksi tulleen kylän, en ollut järin optimistinen sen tulevaisuuden suhteen. Kundalumwanshyassa vuonna 2010 kerätty laaja aineisto osoitti, että pelkoni kylän tulevaisuudesta eivät onneksi olleet toteutuneet.

Vailla ponnahduslautaa

Vuonna 2004 osa kyläläisistä pystyi tuottamaan maataloustuotteita myyntiin, mutta ostajia oli niin vähän, että viljelijät joutuivat vaihtamaan satonsa käytettyihin vaatteisiin. Huonoimmin toimeentulevat eivät pystyneet tuottamaan tarpeeksi ruokaa edes omalle perheelle, muiden perustarpeiden täyttämisestä puhumattakaan. Koulussa oli aivan liian vähän opettajia, ja koulurakennuskin oli ränsistynyt.

Kylään oli juuri saatu pieni mylly, mutta se oli rikki. Talkoilla rakennettu kyläklinikka oli tyhjillään, sillä valtio ei ollut järjestänyt kyläläisille luvattua terveydenhuollon ammattilaista. 20 kilometrin päässä olevalla klinikallakin annettiin kaikille potilaille oireista riippumatta samaa lääkettä, sillä mitään muuta ei ollut tarjolla.

Tuntui, kuin kylä olisi jämähtänyt talous- ja kehityspoliittiseen ansaan. Ensin lähes tiettömien taipaleiden takana oleva kylä integroitiin muuhun maailmaan, ja omavaraistaloudessa eläneet viljelijät ryhtyivät tuottamaan ruokaa koko maalle. Muutos saatiin aikaiseksi tukemalla viljelyä tavoilla, jotka eivät olleet pidemmän päälle kestävällä pohjalla. Kun talous- ja kehityspoliittinen ajattelu muuttui, ja kyky ja halu maatalouden tukemiseen katosi, kyläläiset jätettiin tekohengityksellä aikaansaatujen tuotantorakenteidensa vangeiksi.

Periksiantamattomuus toi kylään toimivan klinikan

Vuosia myöhemmin, vuonna 2010, kylä on edelleen köyhä, mutta moni asia on nyt paljon paremmin kuin lähtiessäni kuusi vuotta sitten. Koulussa on tarpeeksi opettajia ja sitä on kunnostettu, myllykin on toiminnassa ja yhä useampi kyläläinen kertoo ruoan riittävän läpi vuoden. Kun esimmäisen kerran lähdin Kundalumwanshyasta,  kenenkään mieleen ei olisi juolahtanut, että vuonna 2011 kännykkäkentän puuttuminen voisi olla kyläläisten eniten mainitsemien kehityshaasteiden joukossa.

Mistä muutos johtuu? Kyse ei ole sattumasta: Kundalumwanshyassa on tehty paljon töitä jokaisen edistysaskeleen eteen, ja onnistumisia on tullut usein vasta lukuisten epäonnistumisten jälkeen. Köyhissä oloissa sinnikkyys ja peräänantamattomuus eivät aina takaa toivottua lopputulosta, mutta jos ne puuttuvat, epäonnistuminen on varmaa.

Joskus edistysaskel saattaa vaatia onnenpotkua, kuten esimerkiksi sitä, että maan varapresidentti sattui tuolloin olemaan naapurikylän poikia.

Kyläklinikan avaaminen saattoi ehkä vaatia varapresidentillistä väliintuloa, mutta väliintulo ei olisi ollut mahdollista, jos kyläläiset eivät olisi rakentaneet klinikkaa talkootyönä. Monet naureskelivat kymmenen vuoden ajan niille, jotka rakensivat kylälle tyhjän klinikkarakennuksen. Rakentajat ja heidän tukijansa käyttivät saman ajan lobbaamiseen, jotta valtio hoitaisi vihdoin oman osuutensa klinikan käynnistämisessä.

Nyt sekä naureskelijoilla että rakentajilla on toimiva klinikka. Jotain on tehty selvästi oikein.

Kirjoittaja: 
Janne Sivonen

Lue myös