Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Itsenäistyminen tuo muutoksia

Kundalumwanshyan syrjäinen sijainti ei ole suojannut sitä Sambian historian mullistuksilta. Etenkin kylän talouteen ne ovat jättäneet vahvat jälkensä.
Kenneth Kaundan maatalouspolitiikka toi maissin Kundalumwanshyan asukkaiden arkeen. Maissista valmistetusta nshimasta tuli heidän ruokavalionsa keskeinen osa.
Pieta Seppänen

Pohjois-Rhodesiassa pidettiin vuonna 1964 vaalit, jotka Kenneth Kaundan johtama United National Independence Party (UNIP) -puolue voitti. Samana vuonna maa itsenäistyi ja otti nimekseen Sambian.

Kaunda liitti Sambian sosialististen maiden leiriin ja perusti politiikkansa itse hahmottelemaansa sosialistiseen oppiin, jota hän kutsui humanismiksi.

Itsenäistyminen toi Kundalumwanshyaan suuria muutoksia. Maan talous nojasi kuparikaivoksiin, ja Kaundan johtamalla hallituksella oli kuparin korkean hinnan ansiosta afrikkalaisittain runsaasti resursseja maansa kehittämiseen. Kundalumwanshyassa tämä näkyi vuonna 1967 perustettuna neliluokkaisena kouluna.

Terveydenhoito parani, teiden kunto kohentui ja kaupungit imivät työntekijöitä. Sambian tuki eteläisen Afrikan vapaustaisteluliikkeille kuitenkin sulki sen kauppayhteydet etelään. Sambia joutui etsimään vaihtoehtoista kauppareittiä sosialististen Tansanian kanssa rakentamalla TAZARA-rautatien, joka ulottuu Tansanian pääkaupungista Dar es Salaamista Kapiri Mposhin kaupunkiin Sambiassa.

Panostus maissiin

Kaundan politiikan peruspilarit olivat monipuolinen ja omavarainen teollisuus sekä voimakas tuki maanviljelylle. Maataloudessa panostettiin erityisesti maissinviljelyyn, ja Kaundan aikana maissista tuli lopullisesti osa Kundalumwanshyan asukkaiden elämää. He tosin olivat tutustuneet maissiin jo aikaisemmin,  kun kuparikaivoksilta palanneet työntekijät toivat mukanaan tuota hienoa valkoisten ruokaa.

Maissin kanssa samoihin aikoihin kylään saatiin ensimmäistä kertaa myös karjaa, jonka kasvattaminen ei kuulunut lala-heimon perinteisiin toimeentulonlähteisiin.

Eristäytyneen kylän omavaraisviljelijöistä tuli Kaundan sosialistisessa järjestelmässä nykymittapuulla ”kaupallisesti” suuntautuneita pienviljelijöitä, jotka kasvattivat satojaan hybridimaissilla ja tehdaslannoitteilla. Ylijäämä myytiin ensin valtiollisen markkinointilautakunnan (National Marketing Board - Namboard) ja sittemmin niin ikään valtion ylläpitämien osuuskuntien kautta kotimaan markkinoille.

Tämä kytki kyläläiset aiempaa tiiviimmin ulkomaailmaan ja rahatalouteen. Viljan myyntipaikat olivat kylissä, maksut saatiin suhteellisen luotettavasti, eikä viljelijän tarvinnut huolehtia viljan varastoinnista.

Myöhemmin Kaundan maissiin perustuvaa maatalouspolitiikkaa on kritisoitu paljon. Massiivinen maissiin panostaminen tarkoitti maissin vakiintumista myös niillä alueilla, joilla muut kasvit olisivat pärjänneet paremmin. Kundalumwanshyassa maissinviljelyssä tarvittavat kemialliset tehdaslannoitteet happamoittivat maata ja heikensivät sen hedelmällisyyttä. Vähäiset sateet tuhosivat maissisatoja paljon herkemmin kuin alkuperäisiä afrikkalaisia viljalajeja.

 

 

Lue myös