Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Haaveena oma lehmä

Moni kundalumwanshyalainen haaveilee karjasta täydentämään toimeentuloa ja auttamaan maataloustöissä.
Lehmä on harvinainen näky Kundalumwanshyassa.
Terhi Hytönen

Lala-kansalla ei perinteisesti ole ollut karjaa. Vuonna 1947 valkoiset toivat kylään ensimmäistä kertaa lehmiä ja kanoja. He halusivat, että kyläläiset huolehtisivat karjasta heidän puolestaan. Sambian itsenäistyttyä vuonna 1964 lehmät ja kanat jäivät kylään.

Presidentti Kaundan aikana kyläläisten vauraus kasvoi, ja eläimille riitti sosialistiselta hallitukselta jopa lääkkeitä. Apu loppui poliittisen vallan vaihduttua 1990-luvun alussa.

Vuonna 2000 karjankasvatus kohtasi viimeisen iskunsa. Kylään saapui alueella riehunut theileroosiepidemia, joka tappoi miltei kaikki kylän lehmät. Tilanne oli samanlainen myös muualla Sambiassa. Taustalla oli yksityisten maatalousfirmojen haluttomuus tarjota riittävästi lääkkeitä ja hoitoa kotieläimille. 

Nyt monen kyläläisen haaveena on oma lehmä, joka auttaisi toimeentulossa kuivina kausina. Häristä ja aaseista puolestaan olisi paljon hyötyä raskaiden kuormien vetäjinä.

Kyläläisten toiveet menevät yhteen ainakin Sambian edellisen hallituksen ohjelman kanssa. Karjankasvatus on nähty yhtenä kansallisesti lupaavana taloudenalana, joka on tarkoitus nostaa kuparintuotannon rinnalle. 

Sen sijaan ilmastonmuutospolitiikkaa tällaiset suunnitelmat voivat lyövät korville. Nautaeläimet ovat pahoja ilmastohäiriköitä, sillä ne röyhtäilevät ilmaan metaania 250 litraa vuorokaudessa. 

Lue myös