Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Maatalouspolitiikka tarvitsee uutta suuntaa

Sambian maatalouspolitiikassa olisi 2010-luvulle tultaessa paljon parantamisen varaa. Sellaisenaan politiikka sotkee valtion lannoitetukiohjelman ja viljavaraston toimintaa eikä maankäyttöä suunnitella kokonaisvaltaisesti.
Kundalumwanshyan kylän maaperä sopii erinomaisen hyvin papujen kasvattamiseen. Kuva Martin Changwen viljelmältä.
GLM Sambia

Kansalliseen lannoitetukiohjelmaan (Fertiliser Support Programme, FSP) käytetään edelleen huomattavasti julkisia resursseja, vaikka monet tahot ovat todenneet sen hyödyt kovin kapeiksi. Maatalousministeriön budjetista on käytetty noin 70 prosenttia (2010) maissin ostamiseen ja lannoiteohjelmaan.

Ohjelman perusidea on sinänsä hyvä. Tavoitteena on ollut kohdistaa apua haavoittuville viljelijöille, auttaa heitä saamaan panoksia alemmalla kustannuksella.  He ovat voineet ostaa lannoitteita ja siemeniä puoleen hintaan. Viljelijöiden ajateltiin saavan kolmessa vuodessa päättötodistuksen, jonka jälkeen he tulisivat omillaan toimeen.

Politiikka kuitenkin sotki paletin. Lannoitteiden edullista myymistä alettiin käyttää äänten hankkimiseksi ja kolmen vuoden rakenne haudattiin. Nykyisin ohjelma on kallis, ja se hyödyttää vain rajallista määrää perheitä.

Valtion viljavaraston toimintatapa uusiksi

Aloittaisin Sambian maatalouspolitiikan uudistamisen itsenäistämällä valtion omistaman viljavaraston (Food Reserve Agency, FRA). En tarkoita yksityistämistä, mutta FRA:n pitäisi voida toimia taloudellisesti autonomisesti, jotta se voisi suunnittella ja toteuttaa hankintoja laajalla perpektiivillä.

FRA tulee irroittaa kansallisesta politiikasta, koska kyseenalainen politikointi häiritsee sen toimintaa. FRA:n mahdolliset tuotot tulisi kokonaisuudessaan käyttää maataloussektorin kehittämiseen. Olisi tärkeää käyttää varoja sellaisiin kasveihin kuin pavut ja soija. Nykyisinhän FRA argumentoi, ettei sen rahat riitä muuhun kuin maissin hankintaan. Maatalouden monipuolistamisen puheissa on kuitenkin järkeä vain, jos muillekin kuin maissille yritetään aidosti luoda kysyntää.

FRA:n tulisi toimia nykyistä tehokkaammin. Nykyisin huono aikataulutus on osittain johtanut ruoan tuhoutumiseen, kun maissisäkkejä on tultu hakemaan liian myöhään. Hallitus toki korvaa nämä varhingot viljelijöille, mutta tällainen turha ruokahävikki on kuitenkin kaikkien menetys.

Kokonaisvaltaista ja ekologista maankäyttöä

Maankäyttöä pitäisi kansallisella tasolla suunnitella paljon nykyistä kokonaisvaltaisemmin, jotta tiedetään mitä kasveja missäkin paikassa on optimaalista kasvattaa. Tällä tavoin maanviljely voisi tosissaan tuoda lisäpanosta bruttokansantuotteeseen.

Tällaiseen käytäntöön pääseminen vaatii poliittista muutosta. Pitää saada aikaan strategia uudenlaisen maankäyttötavan toteuttamiseksi. Tarvitsemme tiekartan.

Maatalousministeriön olisi otettava aloite viipymättä hoitaakseen ja kuultava kattavasti eri osapuolia, myös viljelijöitä. Valtiolla tulee olla johtava rooli, ei yksityisellä sektorilla tai kansalaisyhteiskunnalla. Niiden tehtävä on tukea valtiota, kokeilla ja tarjota uusia innovaatioita sekä käydä rakentavaa kriittistä vuorovaikutusta.

Ministeriötason yhteistyötä ja ihmisten kuulemista

Nykyisellään neljä ministeriötä käsittelee Sambiassa maatalouteen liittyviä asioita: maatalous-, ympäristö-. maanhallinta- ja energiaministeriöt. Niiden pitäisi olla vahvemmin tekemisissä keskenään, jotta ne eivät tee hallaa toistensa työskentelylle.

Minkä tahansa strategian tai ohjelman kehittämisessä paikallisten ihmisten näkökulmia on kuultava ja myös otettava huomioon. Hallintoa on hajautettava, jotta kansalaisia pystytään kunnolla kuulemaan.
 

Kirjoittaja: 
Clive Chibule

Lue myös

  • Kundalumwanshyassa löytyy vesivarantoja kuivalla kaudellakin, mutta veden kantaminen pelloille on työlästä. Kyläläiset ovat kiinnostuneita kastelujärjestelmistä, mutta ne ovat kalliita.
  • Maataloustuotteiden myynti on Kundalumwanshyan asukkaille vaikeaa. Parhaan hinnan saisi Serenjen kaupungissa, mutta kuljetus sinne on kallista. Ylimääräinen sato joudutaan usein myymään kylissä kiertäville ostajille. Viljelijöiden neuvotteluaseman vahvistaminen markkinoilla parantaisi heidän toimeentuloaan.
  • Sambian tasavalta on 14 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Maa on monille tuttu etenkin Mosi-oa-Tunyan vesiputouksesta, joka länsimaissa tunnetaan paremmin Englannin kuningattaren Viktorian nimellä.
  • Pienviljelijät ovat maailman ruokaturvan ydinjoukko. Heidän toimintaedellytystensä tukeminen on kuitenkin määrältään vielä pientä ja näkökulmiltaan rajallista.
  • Sambian maatalouspolitiikassa on aiempaa enemmän korostettu pienviljelijöiden asemaa ja nostettu kestävät viljelytekniikat vaihtoehdoiksi, mutta käytännön koulutus on kansalaisyhteiskunnan vastuulla.