Jaa:

  • Facebook
  • Twitter
  • AddThis

Köyhdyttämisen konkretiaa vapaaehtoisen silmin

Etvon eli Kepan etelän vapaaehtoisohjelman vapaaehtoiset tunnistavat köyhdyttäviä rakenteita ja etsivät ratkaisuja useissa muissakin etelän maissa.
Green Living Movement -järjestössä on työskennellyt monia etvo-ohjelman vapaaehtoisia. Kuvassa ollaan Chistopher Chintun papuviljelyksillä.
GLM Sambia

Olin Etvo-vapaaehtoisena Malissa vuonna 2008. Se on yksi maailman köyhimmiksi luokitelluista maista.

Vapaaehtoisten koulutuksessa mieleeni jäivät parhaiten alustukset ja keskustelut köyhdyttävistä rakenteista. Kellokosken ahtaassa luokkahuoneessa koin vihdoinkin saavani tuoretta näkökulmaa niihin pohdintoihin, joita olin mielessäni pyöritellyt jo vuosia.

Miksi vauraus on jakautunut niin epätasaisesti? Miksi tietyt hyvääkin tarkoittavat käytännöt ruokkivat epäarvoisuutta? Minkä olisi muututtava jotta maailmasta tulisi tasa-arvoisempi?

Työvälineitä vapaaehtoisille

Näitä ahaa-elämyksiä Kepa etsii yhdessä myös nykyisten vapaaehtoiseksi lähtevien kanssa. Valmennuksen alustukset ja ryhmätyöt pureutuvat köyhdyttävien rakenteiden tematiikkaan.

Joillekin aiheet ovat ennestään tuttuja ja heillä on taskut täynnä omakohtaisia kokemuksia. Toisille lähtövalmennus avaa melko lailla uusia maailmoja. Tärkeää onkin alustusten lisäksi vapaaehtoisten keskenään käymä keskustelu ja kokemusten vaihto.

Väli- ja loppuraportissaan vapaaehtoiset jäsentävät köyhdyttäviä rakenteita käytännön esimerkkien avulla.

Vapaaehtoiset tunnistavat köyhdyttäviä rakenteita

Monissa raporteissa ja keskusteluissa nousevat esiin samat suosikkiteemat köyhdyttävistä rakenteista. Kärjessä ovat poikkeuksetta koulutukseen liittyvät pohdinnat sekä naisten asema ja oikeudet.

Sambialaisen peruskoulutuksen maksuttomuutta ihastelee yksi vapaaehtoinen, mutta toteaa jo samassa lauseessa, että käytännössä koulupuvut, materiaalit ja kuljetukset tekevät eron sen välille, kenellä on todellisuudessa varaa kouluttaa lapsiaan.

Taloudellisen tilanteen lisäksi asenteet ovat vähintään yhtä tärkeässä asemassa: vaikka raha ei muodostuisi ongelmaksi, tyttöjen kouluttamista esimerkiksi Nepalissa ei välttämättä oteta edes harkintaan. Tärkeämpää on tyttöjen panos kotitöiden tekemisessä.

Latinalaisen Amerikan maat ovat kuuluisia huomattavista tuloeroistaan. Rikkaan eliitin ja kehitysyhteistyöhankkeilla tuetun köyhän kansanosan elämällä on huikea ero.

Olisiko joissain paikoissa tärkeämpi keskittyä asennekasvatusprojekteihin rikkaan eliitin keskuudessa kuin ongelmien paikkaamiseen kehitysavulla, pohtii kriittinen vapaaehtoinen.

Infrastruktuurin kehittymättömyys tuntuu kohtuuttomalta esimerkiksi Nepalissa. Kylät pursuavat runsaita omenasatoja, joita ei kuitenkaan saada kuljetettua pääkaupunkiin. Siksipä kathmandulaiset nauttivatkin välipalanaan tuontiomenaa Intiasta.

Ratkaisuja etsimässä

Vapaaehtoisia pohdituttavat myös epävirallinen sektori, korruptio, henkilöllisyystunnuksien puuttuminen, yritysten tekemien voittojen valuminen valtion ulkopuolelle, ympäristöongelmien vaikutukset terveyteen, hierarkiakysymykset ja eri valtioiden intressit kansainvälisessä politiikassa.

Listaa voisi jatkaa pitkään! Vaan onneksi etvolaisten raportit pitävät sisällään myös positiivisia esimerkkejä ongelmien ratkaisuista. Visioonsa sitoutuneet ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt muuttavat maailmaa, vaikka sitten hyvinkin pienessä mittakaavassa.

Työpajoissa keskustellaan naisten ja tyttöjen asemasta, yhteisökoulut tarjoavat opetusta myös vähävaraisille, elinkeinohankkeissa ideoidaan markkinoille pääsyä vaihtoehtoisin keinoin.

Itselleni Malissa päällimmäisenä kokemuksena mieleeni iskostuivat maailmankaupan epäreilut säännöt, joiden edessä yksilöt kutistuivat välillä hyvin pieniksi. Olennaista onkin muuttaa globaalin kauppapolitiikan sääntöjä niin, että yksilöillä on olemassa samanlaiset mahdollisuudet niin Pohjoisessa kuin Etelässäkin!

 

Kirjoittaja: 
Anni Vihriälä